Kesälomapäivitys vol. 1: Moottoripyöräpäiväkirja - ristiin rastiin Suomea, vesisadetta ja kauniita maisemia



Täällä taas. Ja blogitauko on vietetty. Samoin tauon aiheuttanut kesäloma on ohitse ja on palattu sorvin ääreen työpaikalle. Ulkona vallitseekin trooppinen helle, joten mikä olikaan parempaa kuin lähteä hellettä piiloon näyttöpäätteen eteen. Lomaa vietin kaksi viikkoa, joista kaksi päivää olin kotona. Voi sanoa, että aktiivisen loman jäljet kyllä näkyvät. Olo ei ehkä ole levänneinen mahdollinen, mutta siitäkin huolimatta lomasta jäi hyvä mieli ja nippu muistoja ja ainutkertaisia kokemuksia.

Lomani oli muutenkin monijakoinen, koska ensimmäisen viikon vietin tien päällä veljeni kanssa, ajelemalla moottoripyörällä ristiin rastiin Suomea. Tämän jälkeen vietin viikonlopun anoppilassa Lapualla vaimoni, vaimoni siskon ja anopin kanssa. Lapuan viikonlopun jälkeen teimme reissun Tallinnaan vaimoni sekä vaimoni siskon perheen kanssa ja tämän jälkeen ajeleskelin vielä moottoripyörällä yksikseni Lapualta Rovaniemelle. Monenlaista ajanvietettä ja erilaista matkustusmuotoa sekä matkaseuraa tuli siis koettua. Kaikki tämä kahdessa viikossa.

Moottoripyöräpäiväkirja:

Kesäloman ensimmäinen viikko (tai oikeastaan 4 päivää) oli varattuna veljeni kanssa tehtävään moottoripyörämatkaan. Olimme sopineet tästä jo aikaisemmin. Minä olin tehnyt asiaankuuluvat matkasuunnitelmat reitteineen ja majoituksineen. Aikaisemmista vuosista oppineena tällä kertaa majoituksessa mentiin pitkälti B&B -linjalla. Hotellit tarjoavat paljon sellaista, mitä moottoripyöräreissulla ei tarvita ja kustannuksia maksetaan tavallaan turhasta. Pääasia on kuitenkin tienpäällä vietetyissä tunneissa. Näistä lähtökohdista olin katsellut matkan varrelta majoitukset painottaen alhaisia yöpymiskustannuksia. Tämä toi osansa matkan seikkailuelementtiin, koska emme yhtään tienneet, minkälaisia valitut paikat lopulta tulisivat olemaan.

1.7.2018 Ensimmäinen päivä (ajomatka 123km)

Aloitin matkani Rovaniemeltä sunnuntaina 1.7 oikeastaan aikalailla heti rippijuhlieni jälkeen. Matkalle mukaan tulevat tavarani sulloin reppuun, joka kulkisi koko matkan selässäni. Minulla ei nimittäin ole vieläkään laukkuja pyörässäni. Vain kaikkein välttämättömin mukaan. Ja silti. Reppu alkoi matkan aikana välillä tuntumaan aika painavalta. Vaimoni lähti samoihin aikoihin junalla Lapualle, joten hänen mukaansa laitoin jotakin vaatteita, joita myöhemmin tarvitsisin mm. Tallinnassa. En kuitenkaan halunnut, että hänkään joutuisi tuhottoman painavaa laukkua kantamaan, joten tavaraa ja vaatetta ei lähtenyt tälle reissulle kovinkaan paljon. Sunnuntaina ajoin vain veljeni luokse Tornioon, jossa laittelimme kaikki reissuun tarvittavat varusteet valmiiksi, katselimme reittiä lävitse ja naureskelimme tulevaa matkaa. Kypäräpuhelimet laitettiin kuntoon, jotta voisimme keskustella ajon aikana. Keliksi oli luvattu tässä vaiheessa hyvää ja lämmintä ajokelia. Helteiden piti saapua Suomeen. Tässä vaiheessa voin kertoa, että helteet saapuivat viikon liian myöhään.

2.7.2018 Toinen päivä: Tornio-Paavola-Alpua-Haapavesi- Viitasaari, ajomatka 401km

Varsinaisen ensimmäisen reissupäivän aamu valkeni aurinkoisena Torniossa. Keliennuste näytti hyvältä ja positiivisin mielin lähdimme matkaan noin kello 9. Luvassa oli matkan pisin siirtymä Viitasaarelle, jossa majoittuisimme Wiikin Kartanoon. Matkareitiksi oli valittu mahdollisuuksien mukaan kaikkea muuta kuin tylsääkin tylsempi E75, jota pyrimme välttämään kaikin keinoin. Osittain tästä syystä ja pienistä bensa-aseman etsinnöistä johtuen kolmen tunnin ajomatkan jälkeen olimme edenneet vasta Liminkaan. Lounasta nautittuamme suuntasimme Ylivieskaa kohti vain kääntyäksemme heti tilaisuuden tullen pienemmälle tielle. Suunniteltu reitti vei pikkuteitä pitkin, maalaismaisemien keskellä pikkuhiljaa kohti Haapavettä. Ajaminen tuntui mukavalta. Keli oli hiukkasen kuuman puolella ajovarusteiden kanssa, mutta eipä tullut valiteltua. Suomi näytti parasta puoltaan heti alkumatkasta ja teiden hyvä kunto yllätti.

Pienempiäkin teitä pääsimme etenemään ilman suurempia viivytyksiä. Viitasaarelle Wiikin Kartanoon saavuttiin hieman neljän jälkeen. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme viihtyisän majoitusrakennuksen ja mukavan omistajan, joka laittoi heti saunan lämpenemään ja kahvit keittymään. Varusteiden huollon ja tavaroiden purkamisen jälkeen piipahdimme Viitasaaren keskustassa ostamassa eväitä ja katsastamassa mm. kirkon. Viitasaaresta ei valitettavasti kovinkaan kattavaa kuvaa saatu, mutta viihtyisältä maanteiden solmupaikalta vaikutti. Jalkapallon sävyttämä ilta päättyi melko aikaiseen yöpuulle siirtymiseen saunan jälkeen.

Reitti: https://goo.gl/maps/muHeFEpPVSM2







3.7 Kolmas päivä: Viitasaari-Kannonkoski-Uurainen-Multia-Keuruu-Västilä-Hauho-Hämeenlinna, ajomatka 364km

Kolmannen päivän aamu alkoi Wiikin Kartanossa aamupalalla. Pian aamupalan jälkeen tavarat pakattiin, heilautettiin heipat kartanon omistajalle ja suunnattiin kohti seuraavaa etappia. Emme aamulla tieneet, että tästä päivästä tulisi melkoinen Via Dolorosa. Luvatut helteet olivat nimittäin jämähtäneet länsirannikolle ja Keski-Suomen päälle oli rantautumassa melkoinen saderintama. Yritimme katsella sadealueen kulkusuuntaa aamusella, mutta mikään ei oikein auttanut. Reittimme veisi jossakin kohtaa väkisinkin saderintaman keskukseen. Emmekä me halunneet ruveta reittejä muuttamaan. Niihin olin kuitenkin käyttänyt melkoisen tovin aikaa ja vaivaa, vetäessäni reittejä muualla kuin pääteillä. Pyörät käyntiin kello 9  ja kohti Hämeenlinnaa. Alkumatka menikin varsin leppoisasti. Kuljimme pääosin pikkuteitä Kannonkoskelta Uuraisille ja Keuruulle asti. Huutokauppakeisarin sijanti aiheutti päänvaivaa ja sitä yritimme kumpikin ajon aikana muistella. Ei tullut mieleen.

Keuruun jälkeen pystyin jo sadealuekartasta sanomaan milloin sade alkaisi. Noin 200km ennen päätepistettä. Valitettavasti. Harmaa keli vaihtui ensin tihkusateeksi. Ja sitten kaatosateeksi. Tässä vaiheessa on syytä huomauttaa, että kummankaan ajovarusteet eivät ole sadekelille sitä aivan parasta. Vedenpitävyys ei ole aivan takuuvarmaa ja voi sanoa, että tunnin sateessa ajamisen jälkeen kaikki varusteet olivat läpimärkiä. Mieliala laski samaa rataa. Suunnitellut mutkapätkät eivät sateessa tuntuneet kovinkaan mukavilta ja hiljakseen etenevä matkanteko ei ollut sateen kanssa kummoinenkaan nautinto. Mutta vaihtoehtoja ei ollut. Hämeenlinnassa majoitus oli kaverimme luona, johon lopulta noin kello 15 saavuimme. Läpimärkinä. Kohtuullisen kylmissään ja aikalailla mieli mustana. Tällaista se moottoripyöräily tylsimmillään on. Sauna päälle, kuivaa vaatetta päälle ja armoton kuivatusoperaatio. Kuivatuksen lisäksi kiersimme Hämeenlinnaa autolla ja kävimme syömässä hyvän ruuan Kellariravintola Hällässä. Nälkä lähti. Hämeenlinnakin vaikutti lyhyellä kierroksella oikein viihtyisältä paikalta. Kiersimme mm. Vanajanlinnan tiluksia sekä Harvialan Kartanon liepeillä. Ilta päättyi jalkapallon seuraamiseen ja hyviin uniin.

Reitti: https://goo.gl/maps/7SKpNTZVUJL2






4.7 Neljäs päivä: Hämeenlinna-Lempäälä-Ikaalinen-Kankaanpää-Merikarvia, ajomatka 258km

Neljännen matkapäivän aamu valkeni harmaana Hämeenlinnassa. Suuntana olisi päivänpäätteeksi Merikarvia länsirannikolla. Ennen sitä piti vain pukea päälle osaksi kosteita ajokamppeita ja toivoa sateen heltiämistä. Matkaan taas heti aamupalan jälkeen. Ja kuivalla kelillä. Iloa ei pitkälle riittänyt sillä jo ennen Lempäälää alkoi taivaalta ripotella sadetta. Mukaamme lähtenyt edellisen illan isäntä katsoi parhaaksi kääntyä takaisin päin huoltoasemakahvien jälkeen. Onnentoivotukset meille eteenpäin jatkaville. Veljeni ja minä suuntasimme taas pois pääväyliltä kohti mutkateitä, joissa ajoaikaan tulisi taas lisää kestoa. Mutta reittejä ei edelleenkään muutettu. Ensimmäisen parin tunnin jälkeen keli alkoikin selkeämään ja kamat pikkuhiljaa sateen loppuessa kuivumaan. Parhaat mutkapätkät alkumatkasta menivät sateen osalta pilalle, mutta onneksi loppumatka Ikaalisilta Merikarvialle tarjosi aurinkoista keliä ja kivan mutkaisia teitä. Ja tietysti hienoja maisemia. Merikarvialle saapuikin kello neljän aikaan varsin tyytyväisiä motoristeja.

Merikarviassa majoituimme Rauhanlaakson Kestikartanoon. Majoitus oli jälleen kerran idyllinen ja meidän vaatimustasollemme oikein riittävä. Pieni huone keittiöineen ja suihkuineen tarjosi meille mahdollisuuden rentoutua ja huoltaa varusteita. Lisäksi olimme ainoat majoittujat, joten saatoimme oleskella kartanon terassilla aika vapaasti. Kävimme myös syömässä omistajan suosituksesta hampurilaiset meren rannalla Ravintola Rantahuoneella. Erinomainen hampurilainen ja hienot näköalat paransivat mielialaa entisestään. Reissu alkoi jo kääntyä plussan puolelle parista sadepäivästä huolimatta. Kävimme jäätelöt torilta, nautimme paikallisesta miljööstä keskustassa ja paistattelimme päivää Kestikartanon terassilla. Minä tein myös pienen iltalenkin ja kuvailin maisemia illan suussa. Unille mentiin jälleen kohtuu aikaisin. Iltakahvien kera tietysti.

Reitti: https://goo.gl/maps/hoNYvK5z6H22






5.7 Viides päivä: Merikarvia-Kaskinen-Vaasa-Munsala- Pietarsaari, ajomatka 295km. 

Normaaliin tapaan aamupala (omavalmisteinen) tavarat kasaan ja varusteet päälle ja länsirannikkoa ylöspäin kohti Vaasaa ja Pietarsaarta. Alkumatka mentiin nelinumeroisia teitä ja pieniä maalaiskyliä halkoen kohti Kaskista, jossa pysähdyimme kahville. Kaskisesta jäi kuva idyllisistä puutaloista, mutta varsin outoa oli, että puolen päivän aikoihin paikat vaikuttivat pääosin autioilta eikä mikään oikein kielinyt siitä, että kyseessä olisi minkäänsortin matkailukaupunki. Vaikka visiitti oli pikainen niin mielikuva Kaskisista jäi etäiseksi ja kylmäksi. Kelien puolesta menimme jälleen kuivan kelin tunnelmissa. Ainoa pettymys oli se, että reitiksi valittu tie numero 673 osoittautui paikanpäällä melko leveäksi ja suoraksi valtatieksi. Tästä ei nautintoa hirveästi irronnut vaikka piristimmekin päivää poikkeamalla sivuteillä ainakun "rantatien" merkki niille opasti. Ajoaikaahan tämä tietysti lisäsi.

Vaasaan pääsimme puolenpäivän jälkeen. Lounastimme Strampen -ravintolassa, meren rannalla. En hyvällä tahdollakaan voi suositella ylihintaista lounasta. Tämä oli meille aikamoinen pettymys, koska kyseessä oli matkan ainoa lounaspaikka, jonka olimme suunnitelleet. Valitettavasti hienostomeininki ja annoslounas ei motoristia hirveästi tyydyttänyt. Limingin ABC:lla taisimme nauttia paremmat jauhelihapihvit. Ja, kun hintakin oli korkea niin arvosanaksi annetaan 6. Suosittu paikka kyllä on. Ääriään myöten täynnä. Mutta ilmeisesti makuja on erilaisia.  Vaasassa kävimme myös kahvilla Sweet Vaasa -kahvilassa ennen jatkoa Pietarsaareen. Keli kävi tuuliseksi ja ajaminen repun kanssa oli melkoisen raskasta. Matkakin alkoi loppupäästä tuntua melko pitkältä. Onneksi Pietarsaareen saavuttiin lopulta melko ajoissa ja keli oli kääntynyt aurinkoisempaan suuntaan.

Majoittuminen Jugend Home Hotelliin, joka osoittautui tosi hyväksi meidän motoristin tarpeillemme. Hyvät sängyt, suihku ja aamupala takasivat miellyttävän yöpymisen. Loppupäivä kulutettiin pitkällä kävelyreissulla Pietarsaaren keskustaan ja merenrannalle. Kaiken kaikkiaan Pietarsaaresta ja mukava ja idyllinen kuva. Tämä päivä oli myös matkamme viimeinen yhteinen etappi. Veljeni lähti kohti kotiaan Torniota ja minä suuntasin Lapualle anoppilaan vaimoni luokse. Kokonaisuutena yhteinen reissumme oli onnistunut. Sateet pilasivat joitakin ajopäivä ja -reittejä, mutta kokonaisuus jäi plussan puolelle. Ajopäivät olivat suhteellisen pitkiä vaikka etapit olivat kohtuullisia. Mutkateillä ajamisella on hidastava vaikutus. Mutta toisaalta ei meillä kiirettä ollutkaan. Ja vastaan ei tullut kovinkaan paljon muita motoristeja, jolloin tiesimme, että olimme ainakin osittain syrjässä pääväyliltä ja näkemässä sitä oikeaa Suomea. Pieni suunnittelu kannatti ja reitit olivat kokonaisuutena kouluarvosanalla 9.

Reitti: https://goo.gl/maps/5XLENgbKQ842










6.7. Kuudes päivä: Pietarsaari-Munsala-Oravainen-Lapua, ajomatka 120 km

Aamupalan jälkeen hyvästelimme veljeni kanssa, toivotimme turvalliset kilometrit ja suuntasimme vastakkaisiin suuntiin. Olin edellisenä iltana katsonut reitin Lapualle ja todennut, että pikkuteitä ajamallakin olisin perillä varsin nopeasti. Onneksi olin kuluttanut jälleen pienen hetken karttaa tutkien, koska tälle etapille sattui varsin hienoja, mutkaisia ja hyväkuntoisia Pohjanmaan pikkuteitä. Parin tunnin nautinnollisen ajomatkan jälkeen olinkin Lapualla ja kurvasin anoppilan pihaan. Vastaanottokomiteana toimi vaimoni siskon poika ja anoppi. Oli kiva saapua pitkän reissun päätteeksi Lapualle ja tietää, että ajoreppua ei tarvitsisi ihan heti selkäänsä laittaa. Moottoripyörä jäisi Lapualle Tallinnan reissumme ajaksi ja ajaisin sillä kotiin vasta seuraavan viikon lopulla. Tein vielä illalla pienen lähialuekierroksen, koska läsnäoloani ei tarvittu. Tämän poistumisen syistä vielä myöhemmissä blogiteksteissä. Noin viikoksi moottoripyöräni kuitenkin seisahtui Lapualla siihen asti, kun matka jatkui sooloajona seuraavan viikon torstaina.

Reitti: https://goo.gl/maps/qSutSrdcV9L2






12.7 Seitsemäs päivä: Lapua-Lappajärvi-Evijärvi-Ullava-Kannus, ajomatka 173km

Moottoripyörämatkassa oli viikon tauko, mutta Tallinnan reissumme jälkeen lähdimme Tampereelta aamujunalla kohti pohjoista. Vaimoni jatkoi samalla junalla kohti Rovaniemeä ja minä jäin Lapualle, josta tarkoituksena oli ajella moottoripyörällä yhden pysähdyksen taktiikalla kotia kohti. Olimme edellisenä iltana saapuneet Tallinnan reissulta (josta lisää myöhemmin) ja aika väsyneet matkalaiset istuivat aamusella junassa. Tavarakin oli lisääntynyt. Mietin monta kertaa, miten vaimoni jaksaisi tavarat junanvaihdossa siirtää tai kotiasemalla junasta autolle. Onneksi vaihto Oulussa tapahtui viereiselle raiteelle ja lopulta siirtymät onnistuivat kantamuksista huolimatta. Syyt kantamuksien lisääntymiseen paljastuvat seuraavissa blogiteksteissä.

Minä hyvästelin vaimoni Lapualla ja hyppäsin vastaan saapuneen anoppini kyytiin iloisilla mielillä. Luvassa olisi soolona suoritettu lyhyehkö siirtymä Kannukseen, jossa yöpyisin. Minulla oli varattuna pyöränhuolto seuraavalle päivälle Ouluun puolenpäivän tietämissä. Aikaa siis oli riittämiin näihin siirtymisiin. Lapualla söin tuhdin brunssin (lohikeittoa, mansikkarahkaa ja toscapiirakkaa), josta kiitokset anopille. Brunssin jälkeen kamat ja varusteet niskaan ja tien päälle. Reppu tuntui painavalta ja myös siinä tavarat olivat hivenen lisääntyneet. Onneksi keli oli aurinkoinen ja reitti vei pitkin pieniä mukavia teitä kohti Kannusta. Olin perillä jo aikaisin iltapäivällä. Majoituin Kitinrivi B&B:n joka sijaitsee Kitinkannus -kuntoutuskeskuksen vieressä. Majoitus oli erillisessä rivitalossa, huoneessa oli suihku ja yöpyminen sisälsi aamupalan. Kaikin puolin toimiva ratkaisu.

Kuntoutuskeskus linkki oli minulta jäänyt ennakolta huomioimatta, mutta pienen päänraapimisen jälkeen tajusin olevani oikeassa paikassa ja yöpaikka löytyi. Koska olin liikkeellä niin aikaisin ehdin hyvin kierrellä Kannuksen keskustaa ja nauttia torilla helteisestä kelistä jäätelön kera. Kaupasta ostelin eväät illaksi ja iltakierroksen lomassa huomasin sattumalta pesäpallostadionin, jossa oli alkamassa paikallisen naisjoukkueen ottelu. Pesäpallo ja paini. Siinä Pohjanmaan ykköslajit. Ja sen kyllä huomasi. Alasarjan pesäpallottelu keräsi paikalle ison joukon katsojia, musiikki pauhasi ja kanttiinista sai monenlaista tarjoilua. Katsoin parhaaksi kannustaa kotijoukkuetta, koska vieressäni istui harmaapäinen hardcore-faniosasto. Pesäpalloottelu kruunasi päivän. Kotijoukkue voitti. Loppuilta kului eväitä syöden ja portailla istuen nauttien kesäisestä illasta. Seurasin lintuemon touhuja, kun se ruokki poikasiaan ihan lähellä yöpaikkani ovea. Mieleeni juolahti, että meillä ollaan kohta samoissa puuhissa. Kapteenia ruokkimassa ja hoitamassa. Elämä on kivoja sattumia täynnä.

Reitti: https://goo.gl/maps/PzUXYtgjKYo








13.7 Kahdeksas päivä: Kannus-Alajärvi-Merijärvi-Pyhäjärvi-Raahe-Oulu-Keminmaa-Rovaniemi, ajomatka 415km

Viimeinen ajopäivä. Pitkä siirtymä edessä, mutta helpottavana elementtinä pyöränhuollon suoma tauko Oulussa. Aamupalan nautin kuntouskeskuksen asiakkaiden kanssa ja runsaan kaurapuuron voimin lähdin eteenpäin kello 9. Luulin, että olin varannut aikaa riittävästi, mutta pieni päänsärkypulverin metsästys, muutama harhaanajo (kiitos Google) ja tankkaus verottivat aikaa sen verran, että ehdin pyöränhuoltoon nipin napin ennen määraikaa. Tosin taisin nautiskella kesäaamusta ja pikkuteistä vähän liikaakin enkä pitänyt ihan hirveää kiirettä. Helteet olivat viimein saapuneet Suomeen ja ajovarusteiden kanssa alkoi olla jo kohtuullisen kuuma. En kyllä valittanut vieläkään. Kivennäisvettä riittävästi tauoilla ja visiiri auki eteenpäin. Oulussa kuluttelin aikaa nauttien korjaamon läheisyydessä sijaitsevan pizzabuffetin antimista. Kohtuuhinnalla hyvää ja monipuolista ruokaa. Ja riittävästi. Tyydyttelin nälkää pitsalla ja join rauhassa kahvit, jonka jälkeen noudin pyöräni huollosta ja starttasin viimeiselle etapille. Olin taas katsonut reittiä edellisenä iltana, mutta tällä kertaa päivä oli jo niin pitkällä, että päädyin ajamaan valtaväyliä kohti Rovaniemeä. Aurinkoa ja lämpöä riitti ja kotiin Rovaniemelle saapui varsin väsynyt mies illalla kello kuuden aikaan. Mopo parkkiin. Kamat kuivumaan ja suukot vaimolle. Reissu tehty.

Reitti: https://goo.gl/maps/4vkY746Vt4R2



Oli kivaa olla kesälomareissujen päätteeksi kotona yhdessä. Kolmistaan. Yksin ajetut päivät muistuttivat, kuinka paljon kivempaa on nykyisellään tehdä asioita yhdessä kuin yksin. Ennen oli toisin. Yksinkin pärjää, mutta tietää kaipaavansa yhteisiä kokemuksia ja toivovansa, että joku muukin näkisi ja kokisi samat asiat. Yhdessä koettu on vahvempaa ja syvempää kuin yksinään.

Mahtavia maisemia, pikkuisia mutkaisia teitä, painavia reppuja, jumiutuneita hartioita, vesisadetta, kosteita vaatteita, märkiä kenkiä, aurinkoa, hellettä ja lämpimiä iltoja. Kokemuksia kauniista, valtateiden välissä sijaitsevasta Suomesta, joka tarjoaa pieniä kyliä, kioskeja ja maalaismaisemaa, kun malttaa etsiä ne ei niin suorat reitit. Tätä kaikkea tarjosi moottoripyöräilymatka tänä kesänä. Kannatti lähteä. Vaikka reissu oli pitkä, päivät olivat pitkiä ja kelit niin ja näin, niin reissu jää plussan puolelle. Saa nähdä vieläkö Kapteenin synnyttyä pääsemme veljeni kanssa näitä retkiä tekemään. Toivottavasti. Niistä on syntynyt välillemme hieno perinne, jonka soisi jatkuvan.

Ei kannata kiirehtiä, mutkaisempi tie vie perille hitaasti mutta varmasti. Matka on tärkein, ei päämäärä.

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa
Askeleita isyyteen blogi Facebook:issa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Soturi ja hattuteline

Äitiyspakkaus 2018 - topit ja flopit