Raskaana viikolla 39 (rv38+4): Odotus jatkuu



Viimein blogissa on kerrattu toimeliaan kesäloman kaikki käänteet ja vaiheet. Aika palata blogin tärkeimpään aiheeseen eli jo täysiaikaiseksi edenneeseen raskauteen. Raskausviikko 37 hujahti ohitse melkoista kyytiä ja raskausviikko 38:kin kääntyy kohta loppupuolelle. Vauva on siis täysiaikainen ja kaikki pitäisi olla valmista syntymistä silmälläpitäen. Laskettuun aikaan on vielä 10 päivää aikaa, mutta, kuten monista lähteistä on saanut lukea laskettu aika on vain yksi päivä muiden joukossa. Vauvan saapuminen ei ole sidottu kalenteriin eikä kellonaikaan vaan voi tulla reilusti ennen tai jälkeen tuota maagista päivää. Ei sillä, ei meistä kumpikaan ole tiiviisti laskettua aikaa odottanutkaan. Minulla on oma veikkaukseni syntymäpäivästä. Saa nähdä toteutuuko. Tähtimerkki on kuitenkin Leijona, se lienee varma.

Kesälomareissulla vauva ei tulostaan juuri ilmoitellut ja hyvä niin. Saimme keskittyä olennaiseen. Parin viikon irtioton jälkeen palattiin kuitenkin arkeen. Meillä oli äitipolille aika kokoarvioon 19.7 eli viime viikolla. Tarkoituksena oli katsella Kapteenin kokoa ja arvioida synnytystapaa. En tiedä miksi, mutta tällä kertaa käynti tuntui jännittävän minua poikkeuksellisen paljon. Ehkä lähestyvä synnytys osaltaan lisää asiaan liittyviä epävarmuuksia ja negatiivisten skenaarioiden pyörittelyä. Tietysti olemassa oli sekin mahdollisuus, että synnytystä ruvettaisiin käynnistämään. Olimme kyllä kumpikin siihen valmiita. Se ei oikeastaan vaikuttanut kovinkaan huonolta ajatukselta.

Jokatapauksessa odottelin hermostuneena, kun lääkäri aloitteli tutkimustaan tutun kaavan mukaisesti. Geeliä vatsalle ja koneet käytiin. Tutkiva lääkäri osasi kyllä asiansa todella hyvin. Ultrauskoneen käyttö sujui nopeasti ja mitat löytyivät helposti. Samalla hän tutki istukan ja vauvan sydämen virtauksia. Kaikki hyvin. Kokoarvioksi saimme 3100g. Eli hiukan isomman sorttinen poika, mutta ei mitenkään poikkeuksellisen iso näille viikoille (rv 38). Ultrauksen jälkeen keskustelimme lääkärin kanssa jatkosta. Hän tsemppasi vaimoani ja sanoi, että alatiesynnytykselle ei ole mitään esteitä ja vaikka vaimoni on pienikokoinen niin hän pärjää kyllä synnytyksessä hyvin. Lääkäri pyysi varaamaan ajan neuvolaan, jossa katsotaan vaimoni vointia ja mitataan mm. hemoglobiini ja verenpaine. Äitipolille pyydettiin ottamaan yhteyttä lasketun ajan jälkeen, jonka jälkeen voidaan katsella jatkoa. Kokonaisuudessaan jäi positiivinen mieli. Poika liikuskeli, käänteli päätänsä ja teki hengitysharjoituksia. Pää ei ollut vielä kiinnittynyt, kohdunsuu ei ollut auennut ja kohdunkaulaa oli jäljellä. Mikään ei siis viitannut siihen, että Kapteeni olisi aloittamassa rantautumista ihan heti. Eli ei muuta kuin kotosalle odottamaan.

Vaimoni vointi on ollut melko hyvä vallitsevista superhelteistä huolimatta. Oikeastaan pelastuksena on toiminut ystävältä saatu pienilmastointilaite, jonka avulla asunnostamme on saatu kohtalaisen viileä. Oikeastaan muutaman päivän vallinneet kosteat kelit ovat olleet pahempia kuin kuiva keli ja auringonpaiste. Vatsa on kasvanut ja tietysti sen kanssa vaimollani alkaa olla tukalaa. Hän on kuitenkin viimein alkanut lepäilemään mahdollisuuden tullen ja on ottanut jo muutaman kerran päiväunet ja nukkunut aamulla pitempään. Toisaalta hän on moniajotaifuunin tavoin laittanut asuntomme valmiiksi vauvan saapumista varten. Minä olen tietenkin osallistunut niillä tavoin kuin olen ehtinyt töiltäni. Vaimoni on tehnyt hyvää työtä. Tavarat ovat löytäneet paikalleen ja odottavat vauvan saapumista. Kokonaisuudessaan asuntomme alkaa olla valmis vastaanottamaan tulokasta.

Viikonloppuna piipahdimme vanhempieni luona hakemassa vaunut väliaikaisvarastosta. Lyhyt vierailu, mutta ehdimme nauttia lämpimästä ilmasta, grillata ja tehdä lettuja. Tällä kertaa vanhempieni koira ei syönyt lettutaikinaa vaan saimme nauttia letuista ihan ihmisten kesken. Maalla luonto on läsnä ja tällä kertaa ihmetystä ja hilpeyttä herätti talon lähellä seilannut puolikesy valkoinen poro, joka välillä kulki ihan ohitsemme omilla retkillään. Lapissa ollaan. Se on selvä. Lähdimme takaisin kotiin jo lauantaina mukanamme lastenvaunut. Seuraavan kerran kävisimme pohjoisessa Kapteenin kera. Melkoista.

Vaunujen säilytys oli tuottanut meille päänvaivaa etukäteen. Asuntomme on pieni, joten vaunut eivät noin vain mahdu sinne niin, että ne olisivat helposti saatavilla, mutta poissa tieltä silloin, kun niitä ei tarvita. Eteisen syvennys tarjosi yhden mahdollisen paikan ja sitä mittailimme etukäteen vaunujen säilytyspaikaksi. Etukäteen oli kuitenkin mahdotonta sanoa sopisivatko vaunut. Mutta, kun vaunut viimein tuotiin sisään ja aseteltiin syvennykseen ne sopivat täydellisesti. Vaunujen säilytyspaikka on siis eteisessä, josta ne saa kätevästi käyttöön ja voi työntää parvekkeelle vauvan nukkumisen ajaksi. Tilaa ei juurikaan mene enempää kuin aiemmin syvennyksessä olleen kenkätelineen kanssa. Täydellinen ratkaisu ainakin näin ennakolta soviteltuna. Läppäsimme toistemme kanssa high fivet, kun vaunujen istuvuus selvisi. Helpotti huomattavasti. Näin asiat asettuvat kohdalleen.

Tänään kävimme neuvolassa sovitun mukaisesti. Neuvolakäynneistä on tullut rutiinia ja tälläkin kertaa mentiin normaalin kaavan mukaan. Mittaukset (joista insinööri tykkää) sekä vauvan sydänäänien kuuntelut. Neuvolatätimme oli kesälomalla, joten meidät otti vastaan rouva, jonka olimme tavanneet ensimmäisellä neuvolakäynnillä tammikuussa. Hänen mukaansa vatsassa asustelee tosi aktiivinen tapaus. Tämän kyllä jo tiesimmekin. Kapteeni nimittäin vastaa aika hanakasti, kun hänelle lähettää mahan lävitse viestejä. Neuvolan täti tunnusteli sydänäänien kuuntelun jälkeen vauvan päätä ja vauva ei ole kiinnittynyt. Tämä tarkoittaa sitä, että jos synnytys käynnistyy lapsiveden menolla kyyti sairaalaan suoritetaan ambulanssilla. Hyvä tietää. Mietin edellisenä yönä, että näin saattaa käydä. Vaimoni naureskelikin, että miltä se nyt naapureista näyttää, jos keskellä yötä paareilla kannetaan ambulanssiin. No näyttäköön, miltä hyvänsä, se on se tapa millä lähdetään, jos lapsivesi menee. Muuten neuvolassa ei juurikaan uutta tullut. Tapaamme yliaikakotrollissa 2.8, jos synnytys ei ennen sitä ole käynnistynyt. Toivoisin, että menemme neuvolaan seuraavan kerran kolmistaan, mutta aika näyttää. Hemoglobiini oli noussut, verenpaine oli hyvällä tasolla, paino oli normaalin nousun mukainen. Kaikki näyttää olevan ok.

Näin se raskaus on taas edennyt. Viikkoja alkaa olla koossa kunnioitettava määrä ja pikkuisen alamme kumpikin kallistumaan sille kannalle, että vauva voisi tulla. Eihän sinne vatsaan kukaan asumaan ole jäänyt, mutta nämä viimeiset viikot tuntuvat pitkiltä. Kapteeni on tullut äitiinsä: varsin jääräpäinen tapaus.

Ei silti. Jännitystä on ilmassa, mutta positiivisessa mielessä. Olemme valmiita. 

Askeleita isyyteen blogi Instagram:issa
Askeleita isyyteen blogi Facebook:issa
Perhekupla: Perhekupla.fi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unelmoi, usko, taistele, uskalla

Ja pojan nimeksi tulee...

Soturi ja hattuteline